Tapani Rinne &
Teho Majamäki

Articles

Subterranean improvisation

Calling woodwinds specialist Tapani Rinne and percussionist Teho Majamäki adventurous is a huge understatement. Sometimes together, but more often apart, they have blazed numerous trails through unknown territories with dozens of artists.

To see where the wild and wonderful Under the Ground began, one must go back to 2011 and the twosome’s first joint venture. Recorded in the Maharasthra temples of India, the inspirational Inside the Temple was a meditation in sound and a trip beyond the void of time and space.

The exciting core idea comes alive with this album, where the duo chose another inspiring yet more modern place to play in. This time around, Rinne and Majamäki acquired a permit to use the tunnels of the subterranean “Kehärata”, which linked the centre of Helsinki to the Vantaa airport before the tracks and other fixtures were installed.

As experimental but more electronically enhanced than its predecessor, Under the Ground echoes with the sound of cyberpunk and sci-fi e-books rather than ancient manuscripts and dusty scrolls of parchment. One wonders whether the explorers are already eyeing Onkalo, the infamous nuclear waste storage, as their next ad hoc studio.

Petri Silas, FMQ


Underjordisk ambient

Tapani Rinne och Teho Majamäki utkom för fyra år sedan med skivan Inside The Temple som spelades in i indiska grottor och tempel. Att spela in musik någon annanstans än i en musikstudio kan resultera i att ställets ambiens klingar som ett skilt instrument. Det hördes ju redan på jazztrumpetisten Tomasz Stankos solotrumpetskiva Music from Taj Mahal (1980). Under the Ground är inspelad på trettiofem meters djup på ett avsnitt av den nya ringbanan som invigdes i juli i år. En del av materialet har också spelats in på stationerna längs tågbanan. Trots att solstrålar aldrig nått inspelningsstället, handlar det om varm musik. Som en konstrast till den sensuella musiken kan man förnimma den steniga omgivningens vibrationer. Tempona varierar från meditativt till rörelseförmedlande och man kan föreställa sig låtarna som vyer kring banan, eller varför inte också som passagerarnas tankar ock känslor. Fritt fram för subjektiva associationer, alltså. Tapani Rinne spelar på skivan basklarinett, förutom i avslutningslåten Interlude där han blåser altsaxofon. Basklarinetten understryker väl djupet som musiken sprungit ur. Teho Majamäki drillar fram skickliga små melodier på marimba och i låten Aviapolis klingar instrumentet i stil med indonesisk gamelanmusik. Stundvis påminner det här om Philip Glass’ repetitiva musik till filmen Koyaanisqatsi. Skivan har definitivt kuriosavärde med tanke på inspelningsstället, men är också rent musikaliskt värdefull. Duons smidiga samspel är njutbart, och de minimalistiska kompositionerna är mycket mer än bara ljudkulisser. Jag önskar alla en trevlig resa.

Ole Nerdrum, Hufvudstadsbladet


Tapani Rinne & Teho Majamäki: Under the Ground (AANI Records)

Tapani Rinne ja Samuli “Teho“ Majamäki ovat tutkineet yhdessä monenlaisten tilojen sointia. Muistissa on yhtä lailla Turun betonisen Sibelius-museon hieno keikka vuodelta 2012 kuin sitä edeltänyt albumi Inside the Temple, joka äänitettiin Intiassa luolissa ja temppeleissä. Ympäristö toimii yhtenä instrumenttina myös uudella levyllä. Under the Ground on kirjaimellisesti undergroundia, heinäkuussa avattavan Vantaan Kehäradan tunnelistossa 35 metrin syvyydessä taltioitu teoskokonaisuus. Levyn ohella kaksikon musiikki toimii tulevien juna-asemien äänimaisemana. Urbaani konteksti linkittyy ambientiin mutkattomasti. Samankaltaisia kaikuja on kuulosteltu tiettävästi jo ennen kirjoitettua historiaa pyhissä ja muissa paikoissa, joskin eri välinein tuotettuna. Tässä mielessä bassoklarinetti, alttosaksofoni, marimba sekä muut vermeet rakentavat siltaa menneen ja nykyisyyden välille. Lopputulos hivelee yhtä lailla pienillä vivahteillaan kuin maaemon läsnäolosta muistuttavilla kaiuillaan.

Matti Komulainen, Turun Sanomat


Rinne ja Majamäki louhivat atmosfäärisiä sattumia

RinneRadion projekteista tuttu puhaltaja Tapani Rinne sekä Ismo Alangon seurassa urakoinut Teho Majamäki jatkoivat yhteistyötä pari vuotta sitten Intiassa nauhoitetun Inside the Temple - albumin linjoilla. Tällä kertaa kaksikko laskeutui Vantaalla rakenteilla olevaan Kehärata-tunnelistoon, jossa syntyi vaikuttava tilateos. Yli 35 metrin syvyydessä tallennettu ilmava levy purkaa lähtemisen ja palaamisen tematiikkaa. Pääosan anastavat Rinteen bassoklarinetti ja Majamäen marimba, jotka jättävät uniikissa tilassa jälkeensä omaperäisen kuulaan kaiun. Seesteinen kokonaisuus on omiaan rauhoittuneeseen meditaatioon, mutta se näyttää kyntensä myös aktiivikuuntelussa. Utuisista sävellyksistä pulpahtelee kiintoisia yksityiskohtia varsin yltäkylläisesti. ****

Juha Seitz, Pohjalainen ja Ilkka


Lentokoneessa matkalla Helsingistä Hong Kongin kautta Taipeihin – tuntuu jotenkin väärältä kuunnella 11 kilometrin korkeudessa äänitysympäristönsä maanalaisten tunnelien kaikuja korostavaa Tapani Rinteen ja Teho Majamäen uutta levyä Under the Ground, mutta onhan tässä yhtymäkohtakin. Levy on nimittäin äänitetty ensi kuussa avattavan lentokentän raideliikenteeseen yhdistävän Kehäradan tunneleissa. Levy on henkisesti jatkoa kaksikon edelliselle, Intiassa buddhalaismunkkien kaivertamissa luolissa äänitetylle Inside the Templelle – tällä kertaa kaukainen eksotiikka on tuotu lähemmäksi ja meditaatiotunnelma sinne missä sitä kaivataan länsimaisen pendelöinnin pariin – myös kirjaimellisesti sillä levyn musiikki tulee toimimaan Kehäradan asemien taustamusiikkina. Vahvasti meditatiivista ambienttia onkin tarjolla – musiikki jättää tilaa ajatusten tulla ja mennä. Ei kuitenkaan mitään hajutonta ja mautonta taustamusiikkia – Rinteen bassoklarinetin ja Majamäen marimban pehmeästi kaikuvassa lämpimässä ja tummassa soundissa on myös luonnollisen ympäristön orgaanista rosoa, inhimillisyyttä. Konseptina sinänsä luonnollisessa tilassa äänitetty ambient ei ole uusi – Paul Hornin Taj Mahalissa vuonna 1968 äänitetyn new age -klassikon Inside (sittemmin paremmin tunnettu nimellä Inside the Taj Mahal) taajuuksilla nytkin paljon liikutaan, mutta konseptin tuominen moderniin lähiympäristöön antaa sille paljon potkua – levyn yhteys Kehärataan tekee siitä verrattomasti enemmän ajatuksia herättävän teoksen. Muutama mielleyhtymä elokuviin on jäänyt levystä vahvasti pyörimään mieleen joten ne tässä mainittakoon – rauhallisen musiikin ja joukkoliikenteen kaupungin sykkeen yhdistäminen toi mieleen Koyaanisqatsin urbaanimmat kohdat Philip Glassin legendaarisine soundtrackeineen ja Aviapolis-kappaleesta tulee hieman uhkaava tunnelma sillä sen marimba muistuttaa Jazzpossua kovasti 80-luvun lopun klassikkoanime Akiran soundtrackista. Hyvää ajatuksia ruokkivaa musiikkia kaikin puolin – toimii hyvin niin lentokoneissa, junissa, asemilla, kotona ja ulkomailla.

Jazzpossu


Tapani Rinne & Teho Majamäki: Inside the Temple

Intian pyhien luolien ilmapiiri on vaikuttava parivaljakon vapauttaessa niissä vain ja juuri ne oikeat äänet puhallin-, lyömä- ja hiukan kielisoittimillakin. Erittäin rauhoittava ja meditatiivinen levy.

Jussi Niemi, Aamulehti


På klarinett och kruka

Tapani Rinne (klarinetter) och Teho Majamäki (udu, santoor) har spelat in atmosfärisk musik i exotiska indiska miljöer. Grottorna i Panhale Kanjin och templet i Fort Raigad har inspirerat duon till meditativa dialoger. Bas- och altklarinetten pustar ur sig minimalistiska smittande slingor. Melodisnuttarna i Vibhav och Temple Of Sound kunde likväl platsa i Rinneradio-låtar. Teho Majamäkis stränginstrument santoor och den krukliknande udu-trumman låter också bra i grottornas och templets välresonerande akustik. Att låtarna inte bygger på beat eller annat rytmbetonat material utesluter inte en puls. Man känner den – på samma sätt som i ambientmusik. Ställvis kan man höra vindens vinande, fågelläten och till och med flygplansbrus. Det oplanerade har således bidragit till en intressant helhet.

Ole Nerdrum, Hufvudstadsbladet


Tapani Rinne puhaltaa saksofonejaan ja klarinettejaan useimmiten sähköistetyssä musiikkimiljöössä, mutta tätä albumia äänitettäessä sähköä on käyttänyt vain äänitinlaite. Sähkön sijasta Rinteen ja lyömäsoittaja Samuli “Teho” Majamäen soittoa tehostaa, ja tavallaan säestääkin, avaran kiviseinäisen tilan pitkän pitkä kaiku. Akustinen perspektiivi venyy vaikuttaviin mittoihin, puhallusten ja iskujen lähikuvista avautuvan viuhkan tavoin leviävien kaikujen panoraamaan. Majamäki on äänittänyt duon mietiskelevät, kuin tilaa kuuntelevat ja sen kanssa keskustelevat esitykset Intiassa “Maharadjan” (eli Maharashtran) osavaltiossa sijaitsevissa Kanherin ja Panhale Kajin luolissa sekä Raigad Fort -linnoituksen temppelissä. Klarinetit, udu-rumpu ja santoor maalaavat hitaita, välillä laulullisuutta tapailevia ja välillä minimalistiseen toistoon uppoutuvia huikean kauniita äänikuvia, joihin satunnaiset ulkomaailman äänet istuvat täydellisesti. Jopa etäinen lentokoneen kohina kuulostaa suunnitellulta. Rinne ja Majamäki eivät yritä imitoida intialaista tai mitään muutakaan tunnettua musiikinlajia, vaan luovat omaansa – ehkä sitä voisi kutsua luola-ambientiksi – vaikka sointi orienttiin viettääkin.

Matti Ripatti, Maailman Kuvalehti


With a pedigree stretching back to the founder of Finnish free jazz, Edward Vesala, Tapani Rinne has, over the years, consorted with multiple musicians from his homeland, winning many Finnish awards for his achievements. The main vehicle for exploring his claimed territory – the borders of experimental and techno-jazz – has been RinneRadio, featuring percussionist Juuso Hannukainen and electronicist Verneri Lumi. Over 23 years, Rinne has recorded over 15 albums with the band, while maintaining a steady output of solo recordings as well.

Inside the Temple is the fourth of these solo efforts, where Rinne works with fellow-Finn/percussionist Teho Majamäki, playing udu and santoor. The terrain is very familiar, as Rinne’s music is often described as sparse or ambient, but the territory is very different. Forsaking the electronic facilities of the studio for on-site locations in two sacred Indian caves and one temple, the recording is essentially a live album, with the spirits of the location very much in attendance.

The feeling of this music is spartan, with Rinne exploring his E-flat and bass clarinets to sparse accompaniment from Majamäki or from resident fauna. The sound is thus contemplative to the point of absolute minimalism. “Vibhav” starts with the extended and very distant cooing of local doves, before Rinne takes up his solo to the accompaniment of distant passing jet and Majamäki’s sporadic taps and booms on the udu.

Rinne has never laid great claims to being an ethno-jazz musician, but in fact has regularly worked with traditional folk musicians like Sami Yoik singers Wimme Saari and Ulla Pirttijärvi, and throat singer Imre Peemot. But using the natural cadences and harmonics of the locations along with a little recording expertise, the timbres and feeling of this music link straight to the RinneRadio songbook (as in his “Day and Night”) and just as directly to the Indian precept that sound “Nada” lies at the heart of all existence.

Anthony Shaw, All About Jazz

Etäisten temppelien kaikuja tässä ja nyt

Inside The Temple Sibelius-museossa keskiviikkona 25. tammikuuta. Tapani rinne, bassoklarinetti ja Teho Majamäki, lyömäsoittimet, putki ym.

Tapani Rinne ja Teho Majamäki tutkivat Inside The Temple -projektissaan äänen ja hiljaisuuden suhdetta. Intiassa muotoutunut ilmaisu perustuu pitkälle improvisaatioon, johon kaksikkoa inspiroivat ikivanhan kulttuuriympäristön tilat ja tunnelmat.

Mutta miten meditatiivinen musiikki toimii siirrettynä planeetan toiselle puolelle lumen ja pakkasen keskelle? Vangitsevasti. Näin ainakin Sibelius-museossa, jonka musiikkisalin kevätkauden avauskonsertti täytti lähes viimeisiä paikkoja myöten.

Woldemar Baeckmanin betoninen arkkitehtuuri sopi intialaisten temppelien kaiuille vakuuttavasti. Kaksikon ilmaisu vahvistettiin tilaan sähköisesti. Näin musiikin hauraan hienovireinen tunnelma säilyi kautta linjan herkkien mikrofonien poimiessa kuultavaksi nyanssit puhallusäänistä sormenpäillä naputeltuihin rytmeihin.

Parivaljakko loi Inside The Temple -levynsä materiaalin uudelleen yleisön edessä ja lainasi lisäksi paikoin RinneRadio-yhtyeen ambientimpaa aineistoa. Ohjelma jakautui intialaisten temppelien mukaan nimettyihin jaksoihin, joiden sisällä liikuttiin hypnoottisesta sisä- ja lähiavaruuden tutkimisesta rytmivetoisiin moodeihin.

Moni-ilmeisen saundin perustan muodostivat Rinteen bassoklarinetti ja Tehon arsenaali, joka ulottui monenlaisista lyömäsoittimista muoviputkesta rakennettuun puhaltimeen, jonka ääniala muistutti hieman didgeridoota.

Bassoklarinetin alarekisteri valoi äänikuvaan lämpöä ja maanläheisyyttä, joka resonoi vaikuttavasti aisteissa. Puhaltimesta löytyi lisäksi uskomattoman laaja sointien ja sävyjen kirjo, kun Rinne tutki instrumenttiaan tavanomaisen käytön tuolla puolen. Artikulointi osui aina kohdalleen ja intensiteetti piti napakasti otteessaan.

Tehon käsissä niin etniset lyömäsoittimet udusta santooriin kuin modernilla tekniikalla buustatut viritelmät avasivat korvia ilahduttavasti. Hienoimmatkin ulottuvuudet kantoivat viimeiselle riville saakka, samoin transsiteknoon viittaavat jumittavat pulssit.

Inside The Templen luomat kuvat ja värit välittyivät vahvoina. Läsnäolontuntu toi toistuvasti mieleen vähän-on-paljon-koulukunnan – tuotetut äänet ovat yhtä oleellisia kuin tila, joka jätetään niiden ympärille. Tämä äärimmäisen suurta tarkkuutta vaativa balanssi oli kaksikolla (ja äänimiehellä) täydellisesti hallussa.

Illan zen-ydin avautui tästä hallinnasta. Musiikin lumo ja muusikoiden virtuositeetti nivoutuivat matkaksi, joka tehtiin tässä ja nyt. Ilta palkitsikin levollisuudella, jonka saavuttaa harvoin pelkästään kuuntelemalla.

Matti Komulainen, Turun Sanomat