Tapani Rinne & Teho Majamäki

Inside The Temple

In English

"Everything is possible, but everything is not available!"

Tutkimusmatka ääneen, aikaan ja tilaan

Kaiken piti olla kunnossa. Paperit, passit, leimat, liput, luvat, johdot, mikrofonit, soittimet. Pari auton akkua oli tarkoitus hankkia paikan päältä. Raunioitunut valtakunta vuoren huipulla odotti heitä. Lähes kilometrin korkeudessa sijaitsevaan vuoristolinnoitukseen, Raigad Fortiin, johti yli 1400-askelmainen portaikko ja ylhäällä oli temppeli.

Tapani Rinne ja Teho Majamäki olivat matkustaneet Intiaan eri syistä kuin monet muut: he halusivat kokea siellä tilan ja akustiikan. He tahtoivat äänittää musiikkia. Teho Majamäen aiemmat matkat Intiassa ja kokemukset sen akustisista tiloista olivat antaneet ajatuksen yhteisestä äänitysmatkasta, ja vihdoin asia oli toteutumassa.

Aiemmista vierailuistaan poiketen Teho oli tällä kertaa hankkinut viralliset luvat äänityksille. Hänen taskussaan oli mustaa valkoisella: Intian valtion viraston myöntämä lupa. Mutta kuinka asiat voisivat olla yksinkertaisia maassa, jossa vaikuttaa liki 300 000 erilaista jumalolentoa, elää yli 1,2 miljardia ihmistä, jossa on puolisen tusinaa pääuskontoa ja jossa puhutaan satoja kieliä? Suomalaiset itsestäänselvyydet eivät välttämättä päde kulttuurissa, jossa ääntä pidetään maailmakaikkeutta koossa pitävänä voimana

Hindulaisessa filosofiassa ääni, nada, on kaiken ydin. Ääni oli olemassa ennen maailmankaikkeuden syntyä ja sen värähtely pitää atomit kiinni toisissaan. Läntisessä tiedemaailmassa säieteoriasta alettiin puhua 1990-luvun lopulla, Intiassa asia on tiedetty jo tuhansia vuosia.

"Intiassa on moni asia vanhinta maailmassa", kirjoitti Seppo Simonen vuonna 1952 kirjassaan "Intia, idän arvoitus" ja totesi, että Intiaa "on vaikeata ymmärtää, ellei lähde liikkeelle vuosituhansien takaa." Tapani ja Teho olivat lähteneet liikkeelle liki 6000 kilometrin takaa ja kohtasivat intialaisen todellisuuden paljolti samanlaisena kuin herra Simonen yli puoli vuosisataa aiemmin. "Jos vieras viipyy Intiassa lyhyen ajan", kirjoittaa Simonen, "tämän maan suunnattomat mittasuhteet, myllertävät ihmismassat, ikivanhat tavat, uskonnon erikoisuudet sekä ennen kaikkea kuuma aurinko pian uuvuttavat hänet. Varsinkin jos hän yrittää ehtiä mahdollisimman moneen paikkaan ja ahmia mahdollisimman paljon tietoja eri aloilta, hän joutuu todelliseen depressiotilaan. Tietysti Intia tyrmäsi minutkin."

"Se oli totaalinen kokemus", kertoo Tapani. "Nukuimme muutaman silmäyksen siellä, toisen täällä, reissasimme, soitimme ja äänitimme. Olin ensi kertaa Intiassa".

"Kun tulimme Raigad Fortiin ja aloimme valmistautua äänittämään, poliisi saapui paikalle ja ajoi meidät pois. Hän uhkasi takavarikoida äänityslaitteemme, jos emme heti poistuisi", kertoo Teho. "Kun näytimme hänelle Mumbaista hankittua lupaa, häntä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa se paperi. Lopulta saimme luvan äänittää joskus yöllä neljältä. Ehdimme saada kymmenisen minuuttia ääntä talteen, kun taas meidät tultiin ajamaan pois".

Miesten suunnitelmat siis karkasivat käsistä heti ensimmäisenä iltana. He ymmärsivät, että projekti ei tulisi etenemään aivan suunnitellusti, mutta Intiassa tämän kaltaisiin asioihin ei kannata kiinnittää liikaa huomiota. Intiassa tilanteet muuttuvat aina. "Kaikki asiat reissulla olivat alituisessa liikkeessä, myös me ja musiikki. Ennakkosuunnitelmat muuttuivat ja vaativat keksimään vaihtoehtoja, uusia näkökulmia, uusia ratkaisuja. Huomasimme, että hedelmällisintä oli hyväksyä tosiasiat ja suhtautua muutokseen positiivisesti", sanoo Teho. "Se on Intiaa".

Onneksi heillä oli varasuunnitelma. Panhalekajin yli tuhannen vuoden ikäiset luolat sijaitsevat lähellä rannikkoa, Mumbain ja Goan välillä. Luolia on kaikkiaan 29 ja niiden sanotaan kertovan historiaa ainutlaatuisella tavalla. Luolat on koristeltu hindulaisella symboliikalla: Ganeshan ja Sarasvatin patsailla sekä Mahabharata- ja Ramayana -eeposten kohtauksilla. Symboliikka lupasi miehille hyvää. Ganesha on onnen, viisauden ja älykkyyden jumala, suurivatsainen ja nelikätinen hahmo, jolla on elefantin pää. Ganshaan turvaudutaan ennen kaikenlaisia toimia ja suorituksia. Sarasvati taas on oppimisen, viisauden ja taiteen, myös musiikin, jumalatar. Hän auttaa luovuutta ja kommunikaatiota.

"Ei missään muualla maailmassa henkistä elämää pidetä niin korkeassa arvossa kuin Intiassa", kirjoitti Seppo Simonen yli puoli vuosisataa sitten. "Henkisyys on Intiassa todella vahvaa", sanoo puolestaan Teho. Gurut ovat osa intialaista arkipäivää ja henkisten mestareiden opetukset ovat usein moniselitteisiä, mutta samalla yksinkertaisen nasevia elämän perusohjeita. Intialaisen filosofian yhteydessä puhutaan usein liberaalista universalismista. Tätä kuvastanee erään tuntemattomaksi jääneen ajattelijan lausahdus: Everything is possible, but everything is not available!

Matka Raigad Fortista Panhalekajin luoliin oli pitkä ja kuuma, mutta onneksi suomalaiset olivat tervetulleita. "Ihmiset kutsuivat meitä pihoilleen ja tarjosivat loistavaa ruokaa, jopa paikalliset lainvartijat toivottivat meidät tervetulleiksi ja esittelivät meille ympäristöä".

"Panhalekaji on paratiisimainen paikka, joen rannalla viidakossa", miehet kertovat. He saapuivat luolille iltahämärissä, pystyttivät äänityslaitteensa luolaan ja alkoivat äänittää. Ennen pitkää he huomasivat olevansa sysipimeässä luolassa. He olivat äänittäneet taukoamatta yli viisi tuntia. "Suunnistimme nukkumaan mahdollisimman lähelle, nukuimme taivasalla, ja kun aurinko nousi, huomasimme olevamme tien penkereellä. Läheisellä joella oli naisia pyykillä. Joen vesi oli kirkasta, joten päättelimme, että siihen voisi mennä uimaan. Kysyimme naisilta asiaa ja meille sanottiin, että yes, siellä voi olla käärmeitä, mutta kyllä sinne voi mennä".

Miehet päättivät olla varovaisia ja mennä jokeen vuorotellen. Teho astui jokeen ja samalla Tapani näki vastarannalla arviolta viisimetrisen krokotiilin. "Se oli kuin Tarzan-elokuvasta", muistelee Tapani. "Teho ei nähnyt eläintä, mutta kuuli loiskauksen ja minun huutoni". Tuon kokemuksen jälkeen intialainen pölyinen tie ja sen kaoottiset liikenneruuhkat tuntuivat hyvin turvalliselta paikalta. Matka johti kohti Mumbaita.

Ennen ajanlaskumme alkua buddhalaiset munkit alkoivat kaivaa luolia Mumbain länsipuolisiin laavakivikallioihin Kanherin alueella. Noin tuhannen vuoden aikana kaivettiin yli sata luolaa, joista suurinta hallitsee yli seitsemän metrin korkuinen Buddhan patsas ja 34 koristeellista kivipilaria.

Kanherin luolat tehtiin buddhalaisia rituaaleja ja meditaatiota varten, ja ne ovat erikoisia paitsi visuaalisesti, myös akustisesti. "Kaiut niissä ovat pitkiä ja selkeitä, ja useimmiten luolalle on ominaista myös tietty sävellaji, joka soi tilassa parhaiten", kertovat Tapani ja Teho.

Luolat on louhittu vuoren rinteeseen eri korkeuksille, ja ne sijaitsevat turistien ja paikallisten uskonnon harjoittajien suosimassa luonnonpuistossa. "Saimme luvan äänittää luolissa puiston sulkemisesta pimeän tuloon eli noin iltakahdeksaan asti. Luonnonpuisto on aidattua alue, jonka portit suljetaan yöksi. Vartija neuvoi ystävällisesti meitä poistumaan heti pimeän tultua, sillä auringon laskettua kaikki luonnonpuiston yli 80 villiä leopardia lähtevät saalistamaan. Luonnonpuiston alueella yleisin kuolinsyy on joutua villieläimen ruoaksi."

Intiassa syntyi musiikkia, jota ei olisi syntynyt missään muualla. "On aivan oma juttunsa ottaa kengät pois, astua temppeliin tai pyhään luolaan, soittaa ja kuunnella sen akustiikkaa. Sitä tunnetta ei saa aikaan studiossa kaikulaitteen avulla", sanoo Tapani. "Me soitimme tilaa, sen omaa akustiikkaa. Äänityksiin ei lisätty mitään eikä päällekkäisäänityksiä tehty, ainoastaan ympäristön ja klarinetin ääniä voimistettiin tai muokattiin miksausvaiheessa".

"Ympäristön äänien paljous oli aluksi pieni shokki, kun äänityksiä alettiin kuunnella matkan jälkeen", miehet kertovat. "Olimme etukäteen ajatelleet hiljaisessa, hyvässä akustiikassa äänittyä materiaalia, jossa ehkä sirittää hieman sirkkoja taustalla, mutta todellisuus oli jotakin muuta. Aivan kuten tilan akustiikasta, myös ympäristön äänistä tuli osa musiikkia. Musiikki alkoi reagoida sekä tilaan että ympäristöön. Ne kaikki alkoivat elää yhdessä".

Äänityksiä kertyi kaikkiaan neljä ja puoli tuntia, josta nyt julkaistava materiaali on editoitu. "Paikat, niiden tunnelmat ja akustiikat edesauttoivat soittamista. Käytännössä äänityksen annettiin pyöriä kaiken aikaa, ja talteen jäi useita taianomaisia hetkiä", muistelee Tapani. "Soittaessa tuli monesti mieleen ajatus, että onpa hienoa kun tämä menee nauhalle".


Teksti: Jukka Mikkola


Video





Valokuvat
AutoViewer requires JavaScript and the Flash Player. Get Flash.
Kuvat: Teho Majamäki
1. November
2. Vibhav
3. Temple Of Sound
4. Udu
5. Panorama
6. Day And Night
7. Song For My Aunt
8. Breathe And Touch
9. Flow

Levykauppa X, iTunes
Amazon (mp3), Spotify


Tapani Rinne: es -klarinetti ja bassoklarinetti
Teho Majamäki: udu and santoor

3, 5, 8 säv. T. Rinne ja T. Majamäki
1, 2, 6, 7 säv. T. Rinne
4, 9 säv. Majamäki

Taltioitu temppeleissä Maharashtran osavaltiossa, Intiassa.
Äänitys: Teho Majamäki
Kanherin luolat: 1, 2, 4, 5
Panhale Kajin luolat: 3, 8
Raigad Fort -linnoitus: 6, 7

Järjestelyt Intiassa: Chetan Vibhav
Autokuski ja apulaisjärjestäjä: Mohammad
Editointi ja masterointi: Pauli Saastamoinen, Finnvox Studiot, Helsinki
Tuottajat: Teho Majamäki ja Tapani Rinne

Valokuvat: Teho Majamäki
Kansisuunnittelu: Leena Kouhia ja Arja Heinilä

© & ℗ Zen Master Records Oy / Rockadillo Records 2011 ZENCD 2138


Ekstra
Tunnelissa Portboussa, Festival Surpas, 2010, osat 1 & 2










Kuva: Oriol Hernando



Design: Artur Narvanen, 2011